Ajattelin kirjoittaa hieman omia mietteitäni lunkaryoiden näyttelyttämisestä ja siihen tähätäävistä toimenpiteistä omien (vähäisten) kokemuksieni perusteella. Nämä ovat siis vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni ja ajatuksiani siitä, miten lunkaryan saa näytettyä parhaassa mahdollisessa kunnossa. Tuomarit ovat erilaisia ja eri maiden standardit ovat erilaisia, ei ole itsestään selvää, että lunkarya kammataan auki tai edes esitetään turkissaan kuten Suomessa.
Lunkarya peruaani on siis pitkäkarvainen rotu joka tulee esittää turkissaan. Tämä tarkoittaa sitä, että marsun turkkia ei saa leikata ollenkaan näyttelyuran aikana ja karvanpäiden on oltava näyttelyissä tallella, toisin sanoen marsun turkkia on varjeltava sen syntymästä saakka. Turkkia voivat vahingoittaa marsu itse potkaisemalla/puremalla, toinen marsu puremalla (turkissaan olevat asutetaan yksin) tai ihminen (leikkaamalla, huolimattomalla käsittelyllä yms).
Hyvä näyttelymarsu on paitsi rotuominaisuuksiltaan hyvä myös näyttelypäivänä puhdas, hyväkäytöksinen ja hyvässä massassa. Tällaiset marsut saavat sertejä.
Yritin valita tekstiin sopivia ja mahdollisimman hyvin selventäviä kuvia lisäksi tähän juttuun. Kuvien alle olen lisännyt marsujen meriittejä kertomaan minkä tasoinen marsu kuvassa esiintyy. Kaikki kuvien marsut ovat omia kasvattejani.
Turkin kasvaminen & kehittyminen
Gossip Girl alle vuorokauden ikäisenä, tästä söpöliinistä ei voi vielä sanoa mitään. GG:stä tuli aikuisena hyvin kihara, mutta pehmeä ja tiheydeltään keskinkertainen.
FI MVA Innan Frosten***** n. 1,5kk ikäisenä. Tämän ikäisestä marsusta näkee jo paljon.
Pulisongit ja etuosa ovat hyvin kehittyneet ja turkki näyttää kokonaisuudessan lupaavalta. Ifa oli ensimmäisessä näyttelyssään 2kk ikäisenä babyna mm. BIS3. Sertin ja ROP-sijoituksen se on saanut jokaisesta näyttelystään.
Dobby The House-Elf* 4kk ikäisenä, turkki ei vielä ole tarpeeksi pitkä laskeutuakseen luonnollisesti vaan sojottaa joka suuntaan! Laahus on jo tarpeeksi pitkä nyytitettäväksi.
Dobby 6kk ikäisenä. Turkki laskeutuu nätisti mutta on silti ilmava. Olen kammannut turkkia liikaa tähän kuvaan ja päälimmäiset kiharat ovat auenneet.. Tämä turkki tarvitsee nyytittää jo kyljistäkin.
Turkinhoito ja turkissaan pitäminen
Lunkat ovat todella helppoja turkiltaan, koska turkki ei mene ollenkaan takkuun niin kuin suoraturkkisilla roduilla. Kampaan ainoastaan turkissaan olevia nyytitettäviä marsuja ja niitäkään en joka päivä. Peseminen kuuluu turkissaan olevan marsun arkeen, pesut suoritan viikkoa ennen näyttelyä ja näyttelyiden välissä tarpeen mukaan. Naarasmarsut ovat sottaisempia kuin urokset, niiden turkkia täytyy pestä huomattavasti useammin. Marsusta ja sen iästä riippuen pesujen välit ovat viikosta kuukauteen (nyt puhutaan siis koko ajan turkissaan olevasta marsusta, klipattua marsua ei tarvitse pestä juuri koskaan). Käytän tällä hetkellä Dermosilin tuuheuttavaa shampoota ja jätettävää aloe vera -hoitoainetta. Joskus käytän marsuihin Bed Headin tuuheuttavaa hoitoainetta omalta pesuainehyllyltä. Nyytitettävät marsut täytyy pesun jälkeen föönata hyvin ettei nyytti jää kosteaksi.
Lunka on helppo pitää turkissaan koska nuoren eläimen kikkura turkki ei osu maahan ollenkaan, marsun on hankala saada sitä runneltua potkimalla, päälle astumalla tai sotkemalla muuten. Ainoastaan turkin syöminen ja ympäristötekijät voivat olla syynä nuoren marsun turkin runtelemiseen. Kantapään kautta olen oppinut ottamaan mm. puiset/muoviset mökit ja virikkeet pois turkissaan olevien häkeistä ja laittamaan tilalle kankaisia. Yhdeltä nuorelta urokselta puuttui kerran niskasta turkkia kun sillä oli tapana oleilla puumökissä ja pitää päätä mökin ulkopuolella, niskakarvat hankasivat koko ajan mökin oviaukkoon.. Heinähäkki on monelle nuorelle marsulle myös peti, joka taatusti tuhoaa turkin. Joskus marsu syö oman turkkinsa yleensä kyljistä, tällainen marsu ei ole sopiva tietenkään näyttelyihin mutta ei jalostukseenkaan. Pitkäkarvaisen marsun on oltava luonteeltaan tietynlainen jotta se pysyy turkissaan. Turkissaan oleva marsu täytyy asuttaa yksin (mutta kaverin on löydyttävä heti viereisestä häkistä), muuten kaveri ottaa harrastuksekseen "turkissaan olevan" parturoinnin. Meillä ainakin ch-teddyt ovat aivan ilmiömäisiä parturi-kampaajia, kauden trendien mukaan luovat siilin, irokeesin tai upean epäsymmetrisen tyylin lunkille :D
Jotta pitkäkarvainen pysyy turkissaan on sitä tietysti nyytitettävä. Nyytittäminen ei ole ihmiselle luontaista toimintaa ja sitä saa harjoitella useamman marsun verran ennen kuin onnistuu :D Oikeasti tekniikan oppii nopeasti, nyytin on oltava tarpeeksi kireä ettei se putoa mutta tarpeeksi löysä ettei se kiristä marsua. Nyytti tehdään tukevasta kankaasta, tiskirätistä tai esimerkiksi kertakäyttöisestä saunapefletistä. Itse käytän anopin jostain messuilta ostamia rättejä joiden kangas on niin tukevaa ettei se tarvitse erillistä vahviketta. Vahvikkeeksi nyyttiin voi laittaa mitä tahansa kevyttä ja tukevaa joka estää nyytin kipristymisen. Nyytti suljetaan ihan normaalilla kumilenkillä.
Kuvat nyytittämisen eri vaiheista (marsut.net). Nyytittämisessä tärkeintä on, ettei koskaan satuteta marsua. Joidenkin marsujen hermot eivät kertakaikkiaan kestä nyytittämistä, tällaiset yksilöt tulee ehdottomasti karsia pois jalostuksesta. Ne voivat silti olla ihania lemmikkimarsuja klipatussa turkissa.
Nyytit on avattava ja tarkistettava päivittäin. Turkkia karkaa aina hieman nyytistä marsun liikkuessa ja nyyttin kerääntyy roskia. Nyytissä olevaa marsua ei koskaan saa jättää pitkäksi aikaa oman onnensa nojaan, sillä marsu saattaa potkaista jalkansa kiinni nyyttiin ja aiheuttaa itselleen suuria kipuja. Jos et ole valmis sitoutumaan turkinhoitoon ja jos sinulla ei ole näyttelytavoitteita nyytittämistä ei pidä tehdä! Nyytittäminen vaatii sitoutumista, sorminäppäryyttä, hyvää eläimenkäsittelytaitoa ja maalaisjärkeä. Liian suurta mörköä ei siitä kannata itselleen tehdä, jos haluaa näyttelyttää pitkiksiä niin ei kun harjoittelemaan. Se ilon tunne on aivan eri luokkaa hyvän arvostelun saadessaan juuri boksista kaivetulle ch-teddylle tai puoli vuotta joka päivä näperretylle lunkalle!
Esittäminen
Lunkarya tulee esittää turkissaan löyhästi auki kammattuna. Jos turkkia kampaa liikaa tai vääränlaisella kammalla kiharat suoristuvat ja turkki muuttuu "lennokkaaksi". Tällainen marsu ei esiinny edukseen, sillä tuomari näkee vain marsun senhetkisen kunnon vaikka marsu olisi ollut miten kihara kotona. Lunkarya tulee kammata auki harvapiikkisellä afrokammalla. Marsun tulee olla takuton mutta kiharat tulee säilyttää joustavina ja turkki saa mielestäni olla "villi". Jos turkinlaatu on pehmeä ja turkki sähköistyy tai kiharat alkavat menettää elastisuuttaan (aukeavat), voi turkkia kevyesti suihkuttaa vedellä suihkupullosta.
Marsun otsakarvat kammataan eteenpäin kuten peruaanilla, marsu muodostaa siis ylhäältäpäin katsottuna ovaalin. Pulisongit kammataan tai asetellaan sormin osoittamaan eteenpäin jotta ne tulevat paremmin esiin. Sivuilta ja takaa turkki kammataan kevyesti auki latistamatta sitä, turkki saa olla ilmava ja laskeutua luonnollisesti.
Täällä Lea Rahdun ottamia kuvia FI MVA Innan Frostenista. Kuvat on otettu Lempäälän näyttelyissä 26.5.2012 jolloin Ifa oli 6kk.
FI MVA Innan Frosten***** n. 5kk iässä
Baby-luokassa (2-4kk) lunkat ovat vielä niin lyhytturkkisia etteivät ne tarvitse nyyttejä. Tällöin turkki ei yllä vielä maahan ja tukka sojottaa joka ilmansuuntaan. :) Baby-lunkia on hankala saada järkevännäköisiksi, niiden turkki kannattaa mielestäni kevyesti painella alas ja sivuille kuitenkaan latistamatta turkkia. Otsakarvat kammataan kevyesti eteen, samoin pulisongit.
Kevlarsjäl** n. 3kk iässä, huom. marsu on heitetty laudalle suoraan häkistä eikä suinkaan valmisteltu! Tukka on "luonnontilassa". Kiki oli ainoissa näyttelyissään babyna 2x ROP ja BIS5.
Kauniimpaa marsua ei ole kuin turkissaan oleva, puolivuotias lunkarya peruaani. Se on vaan upea. Sellaisia helmiä ihailee mielellään päivittäin ja nyytittäminen on sitäpaitsi kivaa! Näyttelyissä nähdään, saa ja pitääkin tulla nykimään hihasta jos lunkat kiinnostavat :)
